vanhempieni kuoleman jälkeen aloin pelätä
en tiedä enää miten uskaltaa elää, onnellisesti
haluaisin olla rohkea ja voittaa pelot!
pitäisi oikeastaan lukea filosofian tenttiin mutta en malta keskeyttää Vanhan rouvan lokikirjan lukemista
se herättää minussa seikkailunhalun ja matkakuumeen
omat matkani ovat laskettavissa yhden käden sormin, mutta olen ollut lentokoneessa ja siitä nautin
viime aikoina on ollut vain hautajaisia ja perunkirjoituksia, pääsin kuitenkin siinä välissä opiskelemaan yliopistoon, ihmeteko (harmi kun äiti ei saanut koskaan tietää mutta isä ehti)
nyt tuntuu siltä että on pakko päästä jonnekin!
kaipaan hauskoja iloisia ja onnellisia yllätyksiä, kokemuksia
haluaisin uskoa että vielä voi tapahtua hyvääkin...
Otan osaa, vanhempien menetys on varmasti ihan hirveän surullista. Minun äitini onneksi elää vielä, mutta kkun ajattelinkin sitä aikaa, kun häntä ei ole...Minä olen kyllä ihan varma, että elämässäsi tulee vielä parempia, onnellisempia aikoja. Ainakin se olisi oikeus ja kohtuus. Ja toivon, että pääset lentoon, kaukomatkoille, johonkin ihaniin paikkoihin :)
VastaaPoistaKiitos Kirjailijatar ihan hirmuisesti sanoistasi:)
VastaaPoista