Minulla on pieni värikäs kirjavihko. Kirjoitan siihen ajatuksiani kirjoista, joita luen. Tänä vuonna luin 150 kirjaa. Luen kaikenlaisia kirjoja: kuvakirjoja, lasten-ja nuortenkirjoja, sarjakuvia, taidekirjoja, runokirjoja, tietokirjoja ja romaaneja. Lukeminen ja kirjoittaminen on ihana kyky. Lahja. On ihmeellistä, kun voi astua sisälle kirjan maailmaan ja tuntea kaikilla aisteillaan erilaisia mielikuvitusmaailmoja. Kuvittelukyky on mysteeri, todellisen elämän ja mielikuvituksen moniulotteinen värikäs kaleidoskooppi.

24. värikäs

23. aistimus

22. pinkkipiristys

21. kiva

20. onni

19. seinällä

18. ajatuksia

17. luovuus

16. numerokuvia

15. numeroruudukko

14. löytynyt

13. hymy

12. lumoudessa

11. salaisuus

10. taiteilijaolo

9. yksinäisyys

8. hippikukkia

7. kaunis

6. vapaus

5. utelias

4. äärettömyys

3. muistoja

2. kaksin

1. valkoinen

huomenna alkaa joulukalenteri!

Pieni värikäs ja mystinen kirja. Tarina "hullusta" Giuliettasta matkalla ihmemaahan on moniulotteinen fantasia. Kirjaa lukiessa on vaikea erottaa toisistaan mielikuvitus ja todellinen elämä. Näyt, harhat, kuvitelmat ja unet vuorottelevat muodostaen salaperäisen maailman, jossa todellisuus ja totuus saavat uuden syvemmän merkityksen. Elämä, kuolema ja aika ovat enemmän kuin mitä voimme nähdä ja kuvitella. Ajatukset luovat vertauskuvien symbolisen ulottuvuuden. Nainen on yksin liian suurien tunteidensa kanssa eksyksissä labyrintissä, josta ei löydä ulospääsyä. Kirjan loppu on kuitenkin vapauttava:

"Jos ahdistus alkaa nyt kuristaa kurkkuani jäätävillä sormillaan, minun tarvitsee vain ajatella kuumailmapalloa, ja se ilmestyy heti silmieni eteen värikkäiden pilvien ja valonsäteiden hohteessa."

Tämä kirja on värikäs kauneuselämys.

Pieni kaunis kirja. Pieniä numeroituja kappaleita kuin runoja. Runollisen kaunista tajunnanvirtaa. Tyylistä ja tekstistä tulee mieleeni Marguerite Duras. Aihekin on samanlainen: hyvin voimakkaita tunteita, rakkaus ja viha, elämä ja kuolema, aistimuksia, kuvitelmia, tunnelmia ja ympäröivän maailman tarkkailemista. Pakottava ja intensiivinen on tämän kirjan lukukokemus.

Helvi Hämäläinen oli 20-vuotias kirjoittaessaan tämän kirjan jo vuonna 1927. Tuolloin aihe oli liian arkaluontoinen ja sopimaton, jotta se olisi voitu julkaista.

Kirjailijan sanoin: "synkässä kellarihuoneessa minä koin hurmautuneita runoelämyksiä ja kirjoitin kauneudesta ja hyvyydestä. Minussa vaikutti äärettömän voimakas kauneudenrakkaus ja kauneudentaju."

Erilaisuus piristää!

se kun tekee jotain erilaista

kävelee eri reittiä kuin tavallisesti

käy eri kaupunginosassa

iloinen mieli piristää

ideat heräävät

käy kahvilassa, jossa ei ole ennen käynyt

ajatukset löytävät uusia reittejä

talven kylmä ja valkoisuus tuntuu hyvältä

kahvilassa on taivaanväriset seinät ja kuuluu hyvää rytmimusiikkia

kun katsoo eri kulmasta niin näkee toisin

kirjojen nimistä muodostuu mielikuvia, runoja, tarinoita, ideoita

ajattelen, että oleminen on aistimuksia

Ajattele tänään toisinpäin!

Tehtävä 109.

"Kirjoita tulevalle itsellesi kirje ja merkitse kuoreen: saa avata vasta vuoden kuluttua. Piilota kirje kaappiin"

Mitä Kata kirjoittaa?

Löysin tämän kirjan eurolla kirppikseltä ja aloin lukea...lukukokemus kuin elokuvaa. Tarina villistä ja vapaasta nuoruudesta. Itsensä etsimisestä elämän tyhjyydessä, josta ei saa mitään otetta eikä löydä oikeita tienviittoja. Mitä silloin voi tehdä muuta kuin harhailla eksyneenä ja päihtyä elämän huumaavista nautinnoista...

Onko eksyminen välttämätöntä löytääkseen perille? Onko mahdollista oppia tuntemaan syvemmin ilman turtumista tai paniikkikohtauksia? Miten kohtalo vaikuttaa elämäämme? Voiko ihminen itse vaikuttaa oman elämänsä kohtaloon? Vai olemmeko me vain eksistentiaalisesti maailmaan heitetty olosuhteisiin, joita ei voi etukäteen valita...ja miksi toiset saavat jo pelin alussa hyvät kortit...

Yllätyksekseni löysin kirjasta myös mielenkiintoisia huomioita. Kirjassa yksi päähenkilöistä on Akin 18-vuotias pikkuveli Joonas, joka on autistinen (asperger?). Hän on erilainen kuin muut ja elää onnellisena omassa maailmassaan mielenkiinnon kohteidensa parissa. Hänellä on valokuvamuisti ja erityiskykyinä piirtäminen ja tekniset laitteet. Maailma näyttäytyy hänelle maailmankaikkeuden salaperäisenä ykseytenä. Hänelläkin on omat vaikeutensa: sosiaaliset tilanteet ja ääniyliherkkyys. Häneen on helppo samaistua, mutta ei siitä sen enempää. Kirjassa puhutaan mm. alkeishiukkasista eli kvarkeista (Joonaksen maailmaan liittyen), joka oli kiva juttu kun olen itsekin kosmologiasta kiinnostunut.

Tähän loppuun laitan vielä yhden innostavan kohdan kirjasta:
"Joonaksen mielestä sisäpihat olivat erityisen kiinnostavia. Ne kun olivat yleensä piilossa ohikulkijoiden katseilta, ja kuka sitä koskaan tiesi mikä yllättävä maailma avautui toisella puolella. -Jokainen porttikonki on kuin madonreikä uuteen ulottuvuuteen, pienenä kuvasin lähes kaikki keskustan sisäpihat. Mutta kun kaikki muuttuu. Koskaan ei tiedä mitä uutta on ilmestynyt ja minne."

En ole nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, mutta näin tämä kirja puhutteli minua.