sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Valkoinen tyhjä paperi...ruutupaperi...viivojen hiljaisuus...maisema on harmaa ja vielä keltainen...etsin ajatuksia, ystäviäni kirjojen keskellä...mieliala heijastaa vuodenaikaa...luovuus kukkii piiloissa...askel vie uudelle polulle...katso. tarkkaile. ole. aisti ympäröivän maailman salaisuudet...kuuntele sanoja, joita intuitio kuiskailee...on nyt.
Filosofia alkaa ihmettelystä. Kun ihmettelee, syntyy kysymyksiä. Kysymyksiä pyörii. Nauraa. Huutaa. Kuiskauksia. Ilossa keksiä vastaukset. Mielikuvitus leikkii luovuuden vapaudessa. On vapaus olla omannäköinen!

lauantai 30. lokakuuta 2010

En tiedä kuka minä olen. En tiedä mitä voin tehdä elämässäni. En tiedä missä on minun paikkani ihmisten joukossa tässä maailmassa. En edes tiedä mihin kuulun...

Tunnen olevani olemassa kun kirjoitan, kirjoittaminen on hengittämistä. Kirjoja lukemalla löydän ihmiset ja erilaiset maailmat ajatuksineen. Kun luen, en ole ulkopuolinen vaan olen osa toisia ihmisiä maailmassa, johon kuulun.

Mitä on kirjoittaminen? Mitä on lukeminen? Miksi kirjoittaa ja lukea kirjoja?

Elämä ilman kirjoittamista, lukemista ja taidetta tuntuu tyhjältä, kuin maailma ilman henkeä ja värejä. Ajatukseton elämä on kuolema, olematon. Onko mahdollista elää elämänsä vain olemalla, ilman yhteyttä toisiin ihmisiin ja maailmaan...?

torstai 28. lokakuuta 2010

Iloisia tykkäämisasioita

Vielä on ihana värikäs syksy ja voi pukeutua raitasukkahousuihin, hameisiin & mekkoihin, värikkäisiin huppareihin ja virkattuun raitabaskeriin. On ihanaa, kun saa olla oikea opiskelija ja opiskella yliopistossa erilaisia mielenkiintoisia asioita. Käyn lyriikkapraktikumissa ja tykkään nyt tästä kurssista eniten. On ihanaa, kun saa lukea kirjoja ja kirjoittaa esseitä. On kivaa ajatella ja olla olemassa!

Ps. Kiva yllätys, kun lyyra-kortilla sai hakea Kolmen sepän kirjakaupasta ilmaislipun kirjamessuille...

lauantai 23. lokakuuta 2010

Löysin sattumalta kirjatorilta parilla eurolla hyvän kirjan: Parantavat sanat (Sinikka Tuohimaa). Kirjan ulkoasu ei ollut huomiota herättävä tai edes kovin kaunis, mutta kirjan nimi houkutteli minua. Onneksi tartuin siihen ja luinkin sen heti. Kirja on täynnä mielenkiintoisia ajatuksia, joita tarkastellaan erilaisten ajattelijoiden, suuntausten ja kirjallisuuden kautta. Kirjan ytimenä on näkemys siitä, kuinka kirjojen, lukemisen, kirjoittamisen, taiteen ja luovan toiminnan kautta on mahdollista selvitä vaikeista elämänkokemuksista. Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjalöytö kirjallisuuden ja taiteen ystävälle.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Yhtenä päivänä olin kirpputorilla ja yhtäkkiä sinne tuli paljon ihmisiä kurssilta, koulusta. Minulla oli omituinen olo, sillä sulauduin joukkoon, en enää erottunut joukosta (ainakaan ulkoisesti). He olivat taiteellisia ja luovasti pukeutuneita. En tiedä minkälaista on, kun on samoin ajattelevia ja samoin pukeutuvia ystäviä. Olen tottunut olemaan yksin erilainen ja ulkopuolinen. Voin vain ulkopuolisinsilmin tarkkailla ja tehdä havaintoja. Ulkopuolisuus on minulle tuttua ja on helppoa olla yksin. Sen sijaan samankaltaisuus ja joukkoon kuuluminen on minulle vierasta. On helpompaa lukea kirjoja ja katsoa elokuvia kuin elää todellisessa elämässä yhteydessä toisiin ihmisiin, jotka ovat tuntemattomia ja vieraita, joiden ajatuksista ei tiedä mitään. Hetki meni hämmennyksissään ohi ja kaikki oli niin kuin ennenkin. Vain tunne kirjoittaa siitä jäi.
Maailma on harmaa ja keltainen, sitten vaaleansininen ja keltainen. On hiljaista. Tuuli on puhaltanut pois lehdet valon tieltä ja ajatukset asuvat näkymättömissä. Päässäni pyörii numeroita ja yhtälöitä. Odotan kirjoitushetkeä. Lukemattomat kirjat odottavat löytämistään. Hiljaisuus on täynnä sanoja.

Lumoudun Marguerite Durasin sanoista: "Kirjoittamisen yksinäisyys on yksinäisyyttä jota ilman ei synny kirjoitusta. Kirjailija tarvitsee yksinäisyyttä, kirjailijan, kirjoituksen yksinäisyyttä. Aloittaessaan työnsä hän kysyy, mistä yksinäisyys hänen ympärillään kertoo. Jo ensimmäisinä kertoina ollessani yksin tajusin, että minun oli pakko kirjoittaa. Kirjoittaminen oli ainoa asia joka täytti elämäni ja joka toi siihen iloa. Minä kirjoitin. Kirjoitus ei ole koskaan jättänyt minua. Yksinäisyyttä ei löydetä, se luodaan. Yksinäisyys luo itse itsensä. Minä loin sen. Koska olin päättänyt että täällä minun on oltava yksin, että minun täytyy olla yksin voidakseni kirjoittaa."

tiistai 12. lokakuuta 2010

On ihanaa nukkua samassa huoneessa kirjojen kanssa, käden etäisyydellä kirjapino ja kynä ja paperia odottamassa ajatuksia. Mikä ajatus on? Missä ajatukset sijaitsevat? Mistä ajatukset syntyvät ja minne ne menevät? Kun ihminen kuolee, niin mitä tapahtuu ajatuksille, kuville ja muistoille? Minua puhuttelee filosofi Rene Descartesin kuuluisa oivallus: "Ajattelen, siis olen." Olen hengissä hengittämällä. Hengittäminen on ajattelemista. Ajatteleminen on kirjoittamista. Kirjoitus luo kirjoja. Kirja on kuin ovi uuteen maailmaan, johon voi astua sisälle. Kohtaat siellä itsesi, muutut toisenlaiseksi tai olet joku toinen, kohtaat tuttuutta ja uusia ystäviä yhtä hyvin kuin vierautta ja pelkoja, tai katoat mielikuvituksen loputtomiin ajatuksiin. Lukemaan oppiminen on mysteeri. Lapsena kirjastokortti oli taikasana.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Virginia Woolfin sanoin: " naisella on oltava rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa".

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Minä olen pieni ja värikäs hippityttö ja tämä on minun virtuaalinen oma huoneeni, jossa voi keskustella mistä tahansa asioista kuin kahvilanpöydän ääressä!