Maailma on harmaa ja keltainen, sitten vaaleansininen ja keltainen. On hiljaista. Tuuli on puhaltanut pois lehdet valon tieltä ja ajatukset asuvat näkymättömissä. Päässäni pyörii numeroita ja yhtälöitä. Odotan kirjoitushetkeä. Lukemattomat kirjat odottavat löytämistään. Hiljaisuus on täynnä sanoja.

Lumoudun Marguerite Durasin sanoista: "Kirjoittamisen yksinäisyys on yksinäisyyttä jota ilman ei synny kirjoitusta. Kirjailija tarvitsee yksinäisyyttä, kirjailijan, kirjoituksen yksinäisyyttä. Aloittaessaan työnsä hän kysyy, mistä yksinäisyys hänen ympärillään kertoo. Jo ensimmäisinä kertoina ollessani yksin tajusin, että minun oli pakko kirjoittaa. Kirjoittaminen oli ainoa asia joka täytti elämäni ja joka toi siihen iloa. Minä kirjoitin. Kirjoitus ei ole koskaan jättänyt minua. Yksinäisyyttä ei löydetä, se luodaan. Yksinäisyys luo itse itsensä. Minä loin sen. Koska olin päättänyt että täällä minun on oltava yksin, että minun täytyy olla yksin voidakseni kirjoittaa."