Yhtenä päivänä olin kirpputorilla ja yhtäkkiä sinne tuli paljon ihmisiä kurssilta, koulusta. Minulla oli omituinen olo, sillä sulauduin joukkoon, en enää erottunut joukosta (ainakaan ulkoisesti). He olivat taiteellisia ja luovasti pukeutuneita. En tiedä minkälaista on, kun on samoin ajattelevia ja samoin pukeutuvia ystäviä. Olen tottunut olemaan yksin erilainen ja ulkopuolinen. Voin vain ulkopuolisinsilmin tarkkailla ja tehdä havaintoja. Ulkopuolisuus on minulle tuttua ja on helppoa olla yksin. Sen sijaan samankaltaisuus ja joukkoon kuuluminen on minulle vierasta. On helpompaa lukea kirjoja ja katsoa elokuvia kuin elää todellisessa elämässä yhteydessä toisiin ihmisiin, jotka ovat tuntemattomia ja vieraita, joiden ajatuksista ei tiedä mitään. Hetki meni hämmennyksissään ohi ja kaikki oli niin kuin ennenkin. Vain tunne kirjoittaa siitä jäi.