Ihmisen maailmassa oleminen toteutuu arkipäivän elinpiirissä. Elämä on inhimillistä olemista. Se on todellisuus, jossa eletään hetkestä ja päivästä seuraavaan, jota vie eteenpäin toistuvuus, rutiinit ja yllätyksetön tuttuus. Siitä syntyy arki, arkipäiväisyys, tylsyyskin ja "harmaus". Arkisuus on pohjimmiltaan tottumista, sitä ettei huomaa asioita ja ympäristöä samoin kuin silloin kun on toisenlaisessa, vieraassa tai uudessa ympäristössä eli toisin sanoen turtumista. Ajattelen, että niin rumuuteen kuin kauneuteenkin tottuu ja aivan samoin vaikeuksiin ja helppouteen elämässä. Jos elämä on koko ajan samanlaista, oli se sitten rumaa, kaunista, vaikeaa tai helppoa niin siihen tottuu turtumalla. Tunteet ja mielialat tuovat tähän vaihtelua.
Miten löytää arkipäivän esteettisyys? Kuinka elää esteettistä elämää? Rortyn mukaan elämä on taiteellinen projekti. Ihminen voi siis luoda omasta elämästään taideteoksen, jossa jokapäiväisen elämän rutiinit luovat toistuvuudellaan esteettisen rytmin tuottaen mielihyvää kun ihminen on läsnä jokaisessa hetkessä. Ehkä zen-filosofia on juuri tätä. Arkisuus on virittyneisyyttä, kaikki aistit avoimina ja vastaanottavina, jossa mistä tahansa voi tulla esteettistä...
Lapset ihmettelevät ja kyselevät. Maailma on heille vielä tuntematon ja täynnä ihmeitä, arvoituksia ja kauneutta. Jokainen päivä on kuin uusi leikki tai löytöretki. Haluaisin elää näin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti