Sota on loppunut ja on taas rauha. Yliopiston ovet avautuvat jälleen. On syksy Helsingissä ja tyttö on nuori, herkkä ja älykäs. Päiväkirja täyttyy ajatuksista ja tunnelmista, runot syntyvät kuin leimahdus. Tulevaisuus odottaa valoisana ja lupaavana, myös oma runokirja...

Kun luen tätä kirjaa, on 2010-luku ja valkoinen talvi samassa kaupungissa ja käyn saman yliopiston estetiikan luennoilla kuin hänkin ja runoilija Sirkka Selja. Kävelen samoja katuja pitkin ja istun samoissa puistoissa kuin he ja nuorena kuollut runoilija Saima Harmaja. Lukiessani hänen päiväkirjaansa ajattelin kuinka ihmeellistä se on...