perjantai 23. syyskuuta 2011

istun, katselen ja olen hiljaa
värikkäissä vaatteissani

yliopisto & kaupunki on täynnä vieraita ihmisiä

aika, kaikki kulkee ohitseni
on helppoa kadota musiikkiin & kirjojen sisälle
kirppislöydöt

syyskuu on iloinen & surullinen
ajattelen äitiä, jota ei enää ole ja herää ikävä kainuun kauniisiin maisemiin

6 kommenttia:

  1. Oii kiitos hurjasti kaikesta! Olet niin ihana. <3
    Noitamekko on minustakin kaunis näin syksyisin, mutta olen niin lyhyt, etten voi pitää sitä kuin todella korkeiden korkojen kanssa, joista taas en pidä ollenkaan. :D

    Ihana kuulla, että pidät maalauksistani! Minä menen (tai oikeammin haen) keväällä Kuvataideakatemiaan tai Vapaaseen taidekouluun opiskelemaan. :> Maalaminen ja kaikki luova ovat ainoita jota tahdon tehdä. Opiskeletko sinä jossain taidekoulussa? ^^ Entä oletko sinäkin ajatellut joskus laittaa maalauksiasi tänne? Olisi ihana joskus nähdä! :)

    Tulen niin surulliseksi lukiessani nuo viimeiset sanat. Sinulla on kuitenkin äiti jota kaivata, minulle oma äitini on aina ollut hirviömäinen ja mitätöivä.
    Mutta kaipausta kamalampaa ei olekaan.. Minä kaipaan äitiä, joka ei aina saisi kyyneliin.

    VastaaPoista
  2. Ihania värejä, niin kuulaita ja kirpeitä.

    VastaaPoista
  3. Merenkauris: Hih, itse olet ihana:)
    Joo, olisi jännää tavata!
    Suhteet vanhempiin voivat tosiaan olla monimutkaisia & hankalia...! Ei minun äitinikään ole aina ollut kiva! Ikävät asiat ovat haalistuneet ja tilalle on tullut mukavia, ainutlaatuisia asioita. Nyt kun minulla ei enää ole vanhempia, niin kaipaan sellaisia...

    Minulle luovuus & mielikuvitus on ollut selviytymiskeino. Minäkin haluaisin tehdä vain kaikkea luovaa. Kirjoittaminen, valokuvaaminen ja taide on ehdottoman välttämätöntä! Se on kuin hengittäminen...

    Hauskaa kun sinäkin haluat taidekouluun, toivottavasti pääset! Olen opiskellut Suomenlinnassa Taidekoulu Maassa ja valmistunut sieltä kuvataiteilijaksi. Se on aivan ihana & luova koulu! Olen myös ollut jonkin aikaa Vapaan Taidekoulun koevuodella, mutta en jotenkin sopeutunut sinne...(olen kyllä jälkeen päin katunut sitä) Niin, ja Kuvataideakatemiaan olen myös muutaman kerran pyrkinyt...

    Jos tykkäät piirtää ja maalata paljon elävää mallia, niin sovit hyvin Vapaaseen Taidekouluun:)
    Kuvataideakatemia on tosi suosittu. Haluaisin kyllä itsekin vielä opiskella siellä...Kun pyrkii sinne niin varmaan kannattaa viedä sellaisia näytetöitä, jotka ovat tosi omaperäisiä ja erottuvat joukosta...

    Joo, olen ajatellut jossain vaiheessa kuvata teoksiani ja laittaa niitä tännekin...

    VastaaPoista
  4. Kiitos varista kivasta kommentista:)

    VastaaPoista
  5. Niin ehkä sitten myohemmin aika häivyttäisi monet ikävät tapahtumat ja muistot, mutta kaikkea sitä, mitä äitini on minulle aiheuttanut, on vaikea unohtaa. Ne ovat jättäneet ikuiset arvet sieluuni.

    Elän niin surun ja kaiken rumuuden keskellä, että minun on pakkokin mielikuvitella elämääni jotain kauneutta ja iloa ja yrittää nähdä niitä pienimmissäkin asioissa. Minulle todella maalaaminen, kirjoittaminen ja mielikuvitus on selviytymiskeino, paeta ja olla hetken vapaa.

    Olen miettinyt monia taidekouluja ja Maakin on käynyt mielessä, mutta vielä hetkeksi sen ikärajoitus on vähän korkea minulle. Mutta vaikka myöhemmin olisi kyllä ihana olla sielläkin. :) Viime kesänä kävin juuri sen läheisyydessä käymässä ja se jäi mieleeni ihanan luovana paikkana, ihmiset maalasivat hämärässä valaistuksessa ja oih. Etenkin myös Suomenlinna ja sen meri ovat upeimpia kaikista.

    Olen ajatellutkin koko tämän talven ja kevään aikana päästä kaiken luovuuteni ja mielikuvitukseni valloilleen ja tuoda sen ulos maalauksiini. Toivottavasti tosiaan pääsisin ja toivottavasti sinäkin! En kyllä tiedä miten enää jaksan, jos en pääse opiskelemaan ja Helsinkiin.. Kaikki niin ahdistaa ja varsinkin, jos vielä joudun elämään äitini kanssa..

    VastaaPoista
  6. Merenkauris: Tiedän tuon tunteen! Onneksi mikään ei ole pysyvää ja on unelmia, jotka voi toteuttaa. Luovuus on mahtava väline toteuttaa itseään ja ilmaista sitä kautta pelottavia, ahdistavia tuntemuksia siinä missä iloisiakin. Kyllä sinä varmasti pääset Helsinkiin & opiskelemaan taidekouluun! Sitä on hyvä ajatella silloin kun kaikki tuntuu kurjalta, se antaa energiaa...

    VastaaPoista