![]() |
huomenna alkaa joulukalenteri! |

tiistai 30. marraskuuta 2010
maanantai 29. marraskuuta 2010
Pieni värikäs ja mystinen kirja. Tarina "hullusta" Giuliettasta matkalla ihmemaahan on moniulotteinen fantasia. Kirjaa lukiessa on vaikea erottaa toisistaan mielikuvitus ja todellinen elämä. Näyt, harhat, kuvitelmat ja unet vuorottelevat muodostaen salaperäisen maailman, jossa todellisuus ja totuus saavat uuden syvemmän merkityksen. Elämä, kuolema ja aika ovat enemmän kuin mitä voimme nähdä ja kuvitella. Ajatukset luovat vertauskuvien symbolisen ulottuvuuden. Nainen on yksin liian suurien tunteidensa kanssa eksyksissä labyrintissä, josta ei löydä ulospääsyä. Kirjan loppu on kuitenkin vapauttava:
"Jos ahdistus alkaa nyt kuristaa kurkkuani jäätävillä sormillaan, minun tarvitsee vain ajatella kuumailmapalloa, ja se ilmestyy heti silmieni eteen värikkäiden pilvien ja valonsäteiden hohteessa."
Tämä kirja on värikäs kauneuselämys.
"Jos ahdistus alkaa nyt kuristaa kurkkuani jäätävillä sormillaan, minun tarvitsee vain ajatella kuumailmapalloa, ja se ilmestyy heti silmieni eteen värikkäiden pilvien ja valonsäteiden hohteessa."
Tämä kirja on värikäs kauneuselämys.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Pieni kaunis kirja. Pieniä numeroituja kappaleita kuin runoja. Runollisen kaunista tajunnanvirtaa. Tyylistä ja tekstistä tulee mieleeni Marguerite Duras. Aihekin on samanlainen: hyvin voimakkaita tunteita, rakkaus ja viha, elämä ja kuolema, aistimuksia, kuvitelmia, tunnelmia ja ympäröivän maailman tarkkailemista. Pakottava ja intensiivinen on tämän kirjan lukukokemus.
Helvi Hämäläinen oli 20-vuotias kirjoittaessaan tämän kirjan jo vuonna 1927. Tuolloin aihe oli liian arkaluontoinen ja sopimaton, jotta se olisi voitu julkaista.
Kirjailijan sanoin: "synkässä kellarihuoneessa minä koin hurmautuneita runoelämyksiä ja kirjoitin kauneudesta ja hyvyydestä. Minussa vaikutti äärettömän voimakas kauneudenrakkaus ja kauneudentaju."
Helvi Hämäläinen oli 20-vuotias kirjoittaessaan tämän kirjan jo vuonna 1927. Tuolloin aihe oli liian arkaluontoinen ja sopimaton, jotta se olisi voitu julkaista.
Kirjailijan sanoin: "synkässä kellarihuoneessa minä koin hurmautuneita runoelämyksiä ja kirjoitin kauneudesta ja hyvyydestä. Minussa vaikutti äärettömän voimakas kauneudenrakkaus ja kauneudentaju."
lauantai 27. marraskuuta 2010
Erilaisuus piristää!
perjantai 26. marraskuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Tehtävä 109.
"Kirjoita tulevalle itsellesi kirje ja merkitse kuoreen: saa avata vasta vuoden kuluttua. Piilota kirje kaappiin"
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Mitä Kata kirjoittaa?
Löysin tämän kirjan eurolla kirppikseltä ja aloin lukea...lukukokemus kuin elokuvaa. Tarina villistä ja vapaasta nuoruudesta. Itsensä etsimisestä elämän tyhjyydessä, josta ei saa mitään otetta eikä löydä oikeita tienviittoja. Mitä silloin voi tehdä muuta kuin harhailla eksyneenä ja päihtyä elämän huumaavista nautinnoista...
Onko eksyminen välttämätöntä löytääkseen perille? Onko mahdollista oppia tuntemaan syvemmin ilman turtumista tai paniikkikohtauksia? Miten kohtalo vaikuttaa elämäämme? Voiko ihminen itse vaikuttaa oman elämänsä kohtaloon? Vai olemmeko me vain eksistentiaalisesti maailmaan heitetty olosuhteisiin, joita ei voi etukäteen valita...ja miksi toiset saavat jo pelin alussa hyvät kortit...
Yllätyksekseni löysin kirjasta myös mielenkiintoisia huomioita. Kirjassa yksi päähenkilöistä on Akin 18-vuotias pikkuveli Joonas, joka on autistinen (asperger?). Hän on erilainen kuin muut ja elää onnellisena omassa maailmassaan mielenkiinnon kohteidensa parissa. Hänellä on valokuvamuisti ja erityiskykyinä piirtäminen ja tekniset laitteet. Maailma näyttäytyy hänelle maailmankaikkeuden salaperäisenä ykseytenä. Hänelläkin on omat vaikeutensa: sosiaaliset tilanteet ja ääniyliherkkyys. Häneen on helppo samaistua, mutta ei siitä sen enempää. Kirjassa puhutaan mm. alkeishiukkasista eli kvarkeista (Joonaksen maailmaan liittyen), joka oli kiva juttu kun olen itsekin kosmologiasta kiinnostunut.
Tähän loppuun laitan vielä yhden innostavan kohdan kirjasta:
"Joonaksen mielestä sisäpihat olivat erityisen kiinnostavia. Ne kun olivat yleensä piilossa ohikulkijoiden katseilta, ja kuka sitä koskaan tiesi mikä yllättävä maailma avautui toisella puolella. -Jokainen porttikonki on kuin madonreikä uuteen ulottuvuuteen, pienenä kuvasin lähes kaikki keskustan sisäpihat. Mutta kun kaikki muuttuu. Koskaan ei tiedä mitä uutta on ilmestynyt ja minne."
En ole nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, mutta näin tämä kirja puhutteli minua.
Onko eksyminen välttämätöntä löytääkseen perille? Onko mahdollista oppia tuntemaan syvemmin ilman turtumista tai paniikkikohtauksia? Miten kohtalo vaikuttaa elämäämme? Voiko ihminen itse vaikuttaa oman elämänsä kohtaloon? Vai olemmeko me vain eksistentiaalisesti maailmaan heitetty olosuhteisiin, joita ei voi etukäteen valita...ja miksi toiset saavat jo pelin alussa hyvät kortit...
Yllätyksekseni löysin kirjasta myös mielenkiintoisia huomioita. Kirjassa yksi päähenkilöistä on Akin 18-vuotias pikkuveli Joonas, joka on autistinen (asperger?). Hän on erilainen kuin muut ja elää onnellisena omassa maailmassaan mielenkiinnon kohteidensa parissa. Hänellä on valokuvamuisti ja erityiskykyinä piirtäminen ja tekniset laitteet. Maailma näyttäytyy hänelle maailmankaikkeuden salaperäisenä ykseytenä. Hänelläkin on omat vaikeutensa: sosiaaliset tilanteet ja ääniyliherkkyys. Häneen on helppo samaistua, mutta ei siitä sen enempää. Kirjassa puhutaan mm. alkeishiukkasista eli kvarkeista (Joonaksen maailmaan liittyen), joka oli kiva juttu kun olen itsekin kosmologiasta kiinnostunut.
Tähän loppuun laitan vielä yhden innostavan kohdan kirjasta:
"Joonaksen mielestä sisäpihat olivat erityisen kiinnostavia. Ne kun olivat yleensä piilossa ohikulkijoiden katseilta, ja kuka sitä koskaan tiesi mikä yllättävä maailma avautui toisella puolella. -Jokainen porttikonki on kuin madonreikä uuteen ulottuvuuteen, pienenä kuvasin lähes kaikki keskustan sisäpihat. Mutta kun kaikki muuttuu. Koskaan ei tiedä mitä uutta on ilmestynyt ja minne."
En ole nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, mutta näin tämä kirja puhutteli minua.
lauantai 20. marraskuuta 2010
Luin tämän kirjan
Kaunis pinkki kirja ja kimaltava kuva. Kolminäytöksinen tarina nuoresta näyttelijästä ja suuresta unelmasta Pariisissa. Lumoavan runollinen kirjoitustyyli ja unenomainen hypnoottinen tunnelma kirjaa lukiessa. Teatterimaailma on näyttämö tunteille, jotka piilotetaan oikeassa elämässä ja näytelmä antaa muodon elämän herättämälle tyhjyydelle. Joka ilta parrasvalojen syttyessä voi meikata kasvoille uuden naamion ja pukeutua toisen vaatteisiin, olla joku toinen ja unohtaa itsensä, kadota. Löytyä unista ja unelmista, taiteen taikamaailmasta.
Tiedän miltä tyhjyys tuntuu. Se on sitä, kun joutuu luopumaan itselle tärkeiden asioiden tekemisestä ja unelmista, omasta itsestä. Tai se voi tapahtua läheiselle ihmiselle. Ja se tuntuu samalta kuin kuolema. Luopuminen jostakin tärkeästä asiasta, kyvystä, ihmisestä tai mistä tahansa rakkaasta.
Miten tyhjyys voi täyttyä, elämä saada tarkoituksen? Se, mistä onni syntyy on sekä monimutkaista että hyvin yksinkertaista... On ehkä pysähdyttävä (ellei jo ole tapahtunut sellaista, joka on pysäyttänyt) hetkeksi istumaan hiljaa paikoilleen ja vain oltava. Ajattelematta. Katsella. Että ympäröivä maailma salaisuuksineen tavoittaisi ja herättäisi. Ehkä kun istuu kahvilanpöydässä puheensorinan ja musiikin sisällä tai kun katselee lumista maisemaa pellonreunassa kuin ruuhka-aikana ratikassakin. Äänet voivat olla täynnä hiljaisuutta ja hiljaisuus täynnä ääniä.
Miten unelmat toteutuvat? Mitä tapahtuu, kun unelmat toteutuvat? Muuttuuko ihminen unelman mukana? Muuttuuko elämä, kun ihminen saavuttaa unelmansa? Onko kaikkien ihmisten elämässä mahdollisuus onneen?
Tiedän miltä tyhjyys tuntuu. Se on sitä, kun joutuu luopumaan itselle tärkeiden asioiden tekemisestä ja unelmista, omasta itsestä. Tai se voi tapahtua läheiselle ihmiselle. Ja se tuntuu samalta kuin kuolema. Luopuminen jostakin tärkeästä asiasta, kyvystä, ihmisestä tai mistä tahansa rakkaasta.
Miten tyhjyys voi täyttyä, elämä saada tarkoituksen? Se, mistä onni syntyy on sekä monimutkaista että hyvin yksinkertaista... On ehkä pysähdyttävä (ellei jo ole tapahtunut sellaista, joka on pysäyttänyt) hetkeksi istumaan hiljaa paikoilleen ja vain oltava. Ajattelematta. Katsella. Että ympäröivä maailma salaisuuksineen tavoittaisi ja herättäisi. Ehkä kun istuu kahvilanpöydässä puheensorinan ja musiikin sisällä tai kun katselee lumista maisemaa pellonreunassa kuin ruuhka-aikana ratikassakin. Äänet voivat olla täynnä hiljaisuutta ja hiljaisuus täynnä ääniä.
Miten unelmat toteutuvat? Mitä tapahtuu, kun unelmat toteutuvat? Muuttuuko ihminen unelman mukana? Muuttuuko elämä, kun ihminen saavuttaa unelmansa? Onko kaikkien ihmisten elämässä mahdollisuus onneen?
perjantai 19. marraskuuta 2010
torstai 18. marraskuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
lauantai 13. marraskuuta 2010
TOIVE
haluaisin tuntea jälleen eläväni
kokea olevani osa maailmankaikkeutta
nähdä olemassaolon kauniina, ihmeellisenä ja jännittävänä tutkimusmatkana
että elämä on täynnä iloa, onnea, rakkautta ja innostusta
että maailmankaikkeus on täynnä kauniita ja ihmeellisiä arvoituksia
ilman tätä oloa olen tyhjä enkä tunne eläväni
kun äiti kuoli fyysisesti niin minä kuolin henkisesti
haluaisin taas elää täydesti niin kuin nuoret ihmiset
haluan opiskella mielenkiintoisia asioita, lukea kirjoja ja kirjoittaa, julkaista omia kirjoja, luoda taidetta, pitää taidenäyttelyjä, matkustaa
tuntea olevani olemassa
tuntea yhteenkuuluvuutta
ymmärtää elämää ja olemassaoloa syvemmin kirjojen ja ajattelijoiden, filosofian ja eri uskontojen, elämänkokemusten ja elämysten kautta
kokea olevani osa maailmankaikkeutta
nähdä olemassaolon kauniina, ihmeellisenä ja jännittävänä tutkimusmatkana
että elämä on täynnä iloa, onnea, rakkautta ja innostusta
että maailmankaikkeus on täynnä kauniita ja ihmeellisiä arvoituksia
ilman tätä oloa olen tyhjä enkä tunne eläväni
kun äiti kuoli fyysisesti niin minä kuolin henkisesti
haluaisin taas elää täydesti niin kuin nuoret ihmiset
haluan opiskella mielenkiintoisia asioita, lukea kirjoja ja kirjoittaa, julkaista omia kirjoja, luoda taidetta, pitää taidenäyttelyjä, matkustaa
tuntea olevani olemassa
tuntea yhteenkuuluvuutta
ymmärtää elämää ja olemassaoloa syvemmin kirjojen ja ajattelijoiden, filosofian ja eri uskontojen, elämänkokemusten ja elämysten kautta
perjantai 12. marraskuuta 2010
mitä on?
on aamuhämärä
leikkipuistossa on keltaisia lehtiä
junassa on vaaleanpunaiset ovet
yliopiston kulmilla tulee filosofi isoissa mustissa silmälaseissa vastaan
estetiikan luennolla puhutaan ymmärtämisestä
kahvilassa metroasemalla on värikäs valoseinä
joulupukki puhuu kännykkään aleksanterinkadulla
pikkusiskolla on vaaleanpunaiset hiukset ja minulla on pinkit kengät
leikkipuistossa on keltaisia lehtiä
junassa on vaaleanpunaiset ovet
yliopiston kulmilla tulee filosofi isoissa mustissa silmälaseissa vastaan
estetiikan luennolla puhutaan ymmärtämisestä
kahvilassa metroasemalla on värikäs valoseinä
joulupukki puhuu kännykkään aleksanterinkadulla
pikkusiskolla on vaaleanpunaiset hiukset ja minulla on pinkit kengät
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
maanantai 8. marraskuuta 2010
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
"Oleminen on havaituksi tulemista"
Onko kukka olemassa, kun kukaan ei katso sitä? Entä se pieni tyttö, joka leikkii aina yksin tai tuo nuori nainen, joka istuu hiljaa luentosalissa ympärillään iloisesti juttelevia ja nauravia opiskelijoita? Tai mitä tapahtuu vanhalle naiselle, joka puhumattomana makaa sairaalan vuoteessa?
Jos suljen silmäni, lakkaako maailma olemasta? Missä maailma on olemassa nukkuessani ja missä minä olen olemassa nukkuessani ja nähdessäni unta?
Filosofi George Berkeleyn mukaan "oleminen on havaituksi tulemista". Pieni lapsi ihmettelee, kyselee ja nimeää maailmaansa, luo nimeämisen kautta maailman todelliseksi. Näin katse ja ajatus luo olemassaolon. Yksinäisyydessään ihminen nimettömänä muuttuu näkymättömäksi, lakkaa olemasta ja maailma lakkaa olemasta hänelle.
Mitä tapahtuu ajatuksille ja muistoille, kun ihminen kuolee? Missä ajatukset ja muistot sijaitsevat? Ovatko ne olemassa jossakin tiedostamattomasti? Onko ihminen olemassa maapallolla niin kauan kuin on yksikin, joka ajattelee häntä? Näin ajateltuna taide ja tiede teoksineen ja teorioineen on olemassa äärettömän kauan, ehkä ikuisesti.
Miten matematiikka on olemassa? Ovatko ideat jo olemassa jossakin odottamassa löytämistään, samoin kuin sanat, joita tulee mieleen, kun käsi kirjoittaa...
Minulla on kysymyksiä muttei vastauksia...
Jos suljen silmäni, lakkaako maailma olemasta? Missä maailma on olemassa nukkuessani ja missä minä olen olemassa nukkuessani ja nähdessäni unta?
Filosofi George Berkeleyn mukaan "oleminen on havaituksi tulemista". Pieni lapsi ihmettelee, kyselee ja nimeää maailmaansa, luo nimeämisen kautta maailman todelliseksi. Näin katse ja ajatus luo olemassaolon. Yksinäisyydessään ihminen nimettömänä muuttuu näkymättömäksi, lakkaa olemasta ja maailma lakkaa olemasta hänelle.
Mitä tapahtuu ajatuksille ja muistoille, kun ihminen kuolee? Missä ajatukset ja muistot sijaitsevat? Ovatko ne olemassa jossakin tiedostamattomasti? Onko ihminen olemassa maapallolla niin kauan kuin on yksikin, joka ajattelee häntä? Näin ajateltuna taide ja tiede teoksineen ja teorioineen on olemassa äärettömän kauan, ehkä ikuisesti.
Miten matematiikka on olemassa? Ovatko ideat jo olemassa jossakin odottamassa löytämistään, samoin kuin sanat, joita tulee mieleen, kun käsi kirjoittaa...
Minulla on kysymyksiä muttei vastauksia...
lauantai 6. marraskuuta 2010
Ajatuksia
Olin mielenkiintoisella estetiikan luennolla: aiheena hermeneutiikka ja Hans-Georg Gadamer.Ymmärtäminen ja totuus. Merkityksen avautuminen taiteessa, filosofiassa ja elämässä. Ihminen on maailmaan heitetty olosuhteisiin, joihin hän ei voi itse vaikuttaa. Maailmassa-oleminen on näiden mahdollisuuksien löytämistä kohtaamalla totuus tarkoituksellisuuden kautta avautumalla kohti vierasta ja tuntematonta. Kun ihminen kohtaa ennakoimattoman, yllättävän tilanteen, tämä kokemus pakottaa ihmisen mielen avautumaan uudelle muuttaen hänen sisäistä maailmaansa ja ajatustottumuksiaan. Kokemuksen jälkeen hän ei ole enää sama ihminen kuin ennen kokemusta.
Taideteoksen äärellä on mahdollista kokea totuus, jota ei voi kokea muulla tavoin. Vieraus herättää ihmisen ja pakottaa kokijan laajentamaan tajuntaansa uudelle. Jotta totuus tapahtuisi taideteoksen välityksellä, on kokijan astuttava sisälle taideteokseen ja otettava osaa tapahtumaan kuin leikkiin tai peliin. Samalla tavoin teksti voi avautua lukijalle ja puhutella, mutta on ensin keksittävä oikeat kysymykset.
Tämä oli kiintoisa luento sisältämänsä aihepiirin ansiosta, koska juuri näitä asioita olen ajatellut itsekseni paljon. On aika jännää miten eri kursseilla saa vastakaikua niille ajatuksille, jotka pyörivät omassa päässä tai uusia näkökulmia niihin kokemuksiin, joita on tai on ollut omassa elämässä. Tämä tekee yliopisto-opiskelun jännittäväksi seikkailuksi!
Taideteoksen äärellä on mahdollista kokea totuus, jota ei voi kokea muulla tavoin. Vieraus herättää ihmisen ja pakottaa kokijan laajentamaan tajuntaansa uudelle. Jotta totuus tapahtuisi taideteoksen välityksellä, on kokijan astuttava sisälle taideteokseen ja otettava osaa tapahtumaan kuin leikkiin tai peliin. Samalla tavoin teksti voi avautua lukijalle ja puhutella, mutta on ensin keksittävä oikeat kysymykset.
Tämä oli kiintoisa luento sisältämänsä aihepiirin ansiosta, koska juuri näitä asioita olen ajatellut itsekseni paljon. On aika jännää miten eri kursseilla saa vastakaikua niille ajatuksille, jotka pyörivät omassa päässä tai uusia näkökulmia niihin kokemuksiin, joita on tai on ollut omassa elämässä. Tämä tekee yliopisto-opiskelun jännittäväksi seikkailuksi!
perjantai 5. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)