Luin tämän kirjan

Kaunis pinkki kirja ja kimaltava kuva. Kolminäytöksinen tarina nuoresta näyttelijästä ja suuresta unelmasta Pariisissa. Lumoavan runollinen kirjoitustyyli ja unenomainen hypnoottinen tunnelma kirjaa lukiessa. Teatterimaailma on näyttämö tunteille, jotka piilotetaan oikeassa elämässä ja näytelmä antaa muodon elämän herättämälle tyhjyydelle. Joka ilta parrasvalojen syttyessä voi meikata kasvoille uuden naamion ja pukeutua toisen vaatteisiin, olla joku toinen ja unohtaa itsensä, kadota. Löytyä unista ja unelmista, taiteen taikamaailmasta.

Tiedän miltä tyhjyys tuntuu. Se on sitä, kun joutuu luopumaan itselle tärkeiden asioiden tekemisestä ja unelmista, omasta itsestä. Tai se voi tapahtua läheiselle ihmiselle. Ja se tuntuu samalta kuin kuolema. Luopuminen jostakin tärkeästä asiasta, kyvystä, ihmisestä tai mistä tahansa rakkaasta.

Miten tyhjyys voi täyttyä, elämä saada tarkoituksen? Se, mistä onni syntyy on sekä monimutkaista että hyvin yksinkertaista... On ehkä pysähdyttävä (ellei jo ole tapahtunut sellaista, joka on pysäyttänyt) hetkeksi istumaan hiljaa paikoilleen ja vain oltava. Ajattelematta. Katsella. Että ympäröivä maailma salaisuuksineen tavoittaisi ja herättäisi. Ehkä kun istuu kahvilanpöydässä puheensorinan ja musiikin sisällä tai kun katselee lumista maisemaa pellonreunassa kuin ruuhka-aikana ratikassakin. Äänet voivat olla täynnä hiljaisuutta ja hiljaisuus täynnä ääniä.

Miten unelmat toteutuvat? Mitä tapahtuu, kun unelmat toteutuvat? Muuttuuko ihminen unelman mukana? Muuttuuko elämä, kun ihminen saavuttaa unelmansa? Onko kaikkien ihmisten elämässä mahdollisuus onneen?